Mä olen menneisyydessäni oppinut että elämänperustuksia ja tukiverkkoa ei voi rakentaa yhden asian varaan. Ja thank god, mä olen rakentanut elämäni niin, että yksi asia tai edes kaksi asiaa eivät voi romuttaa mun elämänperustuksia tai tukiverkkoa. PMMP:tä lainatakseni "Vittu jee!" Viime viikonloppuna asiat kärjistyivät ja lopputuloksena meidän "kinkyperhe" hajosi. Samalla myös mun välit mun ex-leluun katkesivat. Mä olen aika sanaton ja turta tän asian suhteen.  Mutta onneksi ainakin mun H:n välit säilyivät ja ollaan ehkä jopa läheisempiä nyt kuin aikaisemmin. Kaikella on tarkoituksensa ja muita kliseitä tähän väliin. Mulla on viime aikoina ollut motivaatio hukassa blogin suhteen ja muutenkin mulla on elämässäni nyt voimat loppu, eikä blogin kirjoittaminen ole mun ykkösprioriteetti. Yritän mahdollisimman pian löytää energiaa blogin kirjoittamiseen ja kirjoittaa postauksen jostakin muusta kuin "mun paskasta elämästä".

Mun elämä on jälleen siinä vaiheessa, että mun on aika luoda kuvaannollisesti nahkani. Tiesittekö muuten, että kaikki eläimet, mukaanlukien ihminen, luovat nahkansa ja että käärmeet ovat niitä harvoja, jotka irrottavat sen kerralla kokonaan? Mielenkiintoista, eikö? Erottiin lelun kanssa. Meidän eroon ei liity minkäänlaista draamaa tai riitaa, aika ei vaan ollut kypsä meidän kummankaan elämässä rakentaa minkäänlaista tiivistä suhdetta. Ollaan edelleen toisillemme tärkeitä ja aiotaan olla tulevaisuudessakin osana toistemme elämässä. Vaikka mun ja lelun suhde oli lyhyt, niin se on siltikin ollut ehdottomasti yksi elämäni merkityksellisimmistä suhteista. Ja mä olen kiitollinen niistä kaikista hyvistä hetkistä, joita sain kokea mun ja lelun suhteen aikana. Tällä hetkellä mun päässä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuka mä olen ja minkälaisia suhteita mä haluan jatkossa rakentaa? Mitä kaikkea mun tulevaisuus sisältää? Se on mysteeri, jota alan selvittämään.  Mä olen myös äärimmäisen ki

Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen meille jokaiselle. Koronapandemin takia ollaan eletty poikkeustilassa, mutta tässä postauksessa en aio puhua koronapandemiasta, vaan omasta elämästäni. Koska vuosi 2020 oli poikkeuksellinen mulle muunkin kuin koronan takia.  Tää vuosi muutti mun elämän kokonaan. Tän vuoden aikana sattui paljon ja vähän enemmän. Tän vuoden aikana sattui upeita asioita. Tän vuoden aikana sattui ikäviä asioita. Ihminen, joka aloitti vuoden 2020 on poissa ja poissa saa pysyäkin.  "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa."    Tän vuoden aikana mä vietin kolme kuukautta asunnottomana. Tän vuoden aikana mä rakastuin ja särjin sydämeni. Tän vuoden aikana mä muutin elämäntapani, tein työtä hyvinvointini eteen ja nyt voin sanoa, että mä voin paremmin kuin koskaan. Innostuin uusista asioista, mun suhde mun oikeisiin ystäviin syveni ja otin suuren harpauksen mun kuntoutumisessa. Mä löysin elämääni uusia ihmisiä ja nyt mul

Jo ensi kohtaamisella arvelin, että asiat eivät tule jäämään siihen.  Sä herätit mussa äärimmäisen suojelunhalun.  Sä herätit mun mielenkiinnon sua kohtaan. Kun tavattiin toisen kerran, niin tiesin että asiat eivät tule jäämään siihen.  Muistan kun pidin sua hiuksista kiinni ja fiilistelin domspacea.  Meidän välillä kipinöi selkeä D/s-energia, jonka huomasivat muutkin. Kun vietettiin ensimmäinen yö yhdessä, niin asiat olivat päivänselviä.  Sä olit mun.  Sä olit mun vinkulelu. Meidän tarina on vasta alussa. Susta on tullut tässä lyhyessä ajassa mulle äärimmäisen tärkeä.  Mä haluan suojella sua.  Mä haluan olla sulle turvasatama sun matkalla sun omaan kinkyidentiteettiin.  Mulle on etuoikeus olla sun ensimmäinen Domme. Kiitos siitä. En malttaisi odottaa tulevaisuutta. Meidän dynamiikan syventymistä, sessioita ja yhdessä olemista. Läheisyyttä, suudelmia, kainalossa olemista.  Nauramista, keskustelua ja yhdessä olemista. Tulevaisuus on jännittävä, mutta just nyt haluan sanoa:  Sä olet para

Tää teksti on oodi seksuaalisuudelle. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja se muuttuu ja kehittyy läpi elämän. Seksuaalisuus ja seksi ovat asioita, joita kenenkään ei kuuluisi joutua häpeämään. Seksuaalisuus on iso osa mun minäkuvaa. Ilman mun seksuaalisuutta mä en olisi minä. Mä olen ihmisenä seksi- ja kinpositiivinen ja haluan olla mukana rikkomassa stigmaa, joka on seksuaalisuuden ja seksin ympärillä. Mä kiinnostuin omasta seksuaalisuudestani jo nuorena ja mä olen aina pitänyt seksuaalisuutta mielenkiintoisena asiana, mutta kun tutustuin kinkyyteen niin mun seksuaalisuus heräsi eloon ja siitä tuli osa mun minuutta. Mä rakastan mun seksuaalisuutta. Mä rakastan panemista, mä rakastan orgasmeja, mä rakastan koskettamista ja mä rakastan kaikkea sitä mikä on osa mun seksuaalisuutta. Seksi on upea asia, eikä siinä ole yhtään mitään hävettävää. Viime viikonloppuna mun seksuaalisuus heräsi hetken tauon jälkeen jälleen eloon ja muistin kuinka voimaannuttavia asioita seksi ja seksuaalisuus mull

Mä olen viime ajat ollut saamaton kirjoittamisen suhteen. Mun nepsyaivot eivät ole ollut kovin yhteistyökykyisiä mun kanssa. Keskittymiskyvyttömyys ja ajatusten seilaaminen on joskus äärimmäisen rasittavaa. Sen takia tämäkin postaus tulee olemaan lyhyt ja vain sekavaa ajatustenvirtaa. Sori siitä. Mulla on asiat elämässä hyvin. Mulla on tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä mun elämässä. Mulla on mielekästä tekemistä ja asiat ovat paremmin kuin muutama kuukausi sitten. Siltikin hetkittäin mun mielen ja kehon valtaavat negatiiviset tunteet ja tunnen oloni levottomaksi. Hämmentävää. Sitten siihen asiaan minkä takia halusin kirjoittaa uuden postauksen. Mä olen löytänyt sielunkumppanin. Tai oikeastaan kolme sielunkumppania. Joskus sattuman kautta sun elämään löytää tiensä ne oikeat ihmiset. Ne ihmiset, jotka ovat sun vierellä jokaisena hetkenä. Ne ihmiset, jotka jakavat sun kanssa ilot ja surut. Ne ihmiset, jotka ovat sun rinnalla vaikka sä hajoaisit. Ne joille sä kelpaat juuri omana itsenäsi.