Oon viime päivinä ajatellut paljon ystävyyttä. Sitä mitä se on ja sitä mitä se merkitsee. Siksi mä ajattelin kirjoittaa muutaman sanan mun beibestä. Tää on sulle H! Kun meidän tiet kohtasivat oltiin molemmat just erottu D/s-suhteesta. Meidän kemiat kohtasivat heti ja mä tunsin oloni rennoksi sun seurassa. Muistan sen ikuisesti kun ennen Kiitosbileitä makasin sun sängyllä ja taustalla soi "Huoraa turpaan ja päätä patteriin" ja mä ajattelin, että on upeaa että mulla on sut mun elämässä. Sä oot rasittava, ailahtelevainen ja töksäytät asiat suoraan. Ja aina joskus mä hakkaan päätäni seinään kun seuraan sun edesottamuksia. Mutta sä olet myös kauhean ihana, hauska ja huomioon ottava. Lämmin ihminen, joka ei tarkoituksella loukkaa ketään.  Sun kanssa mä voin olla oma itseni. Sun vierellä mä saan itkeä ja nauraa. Sun vieressä mä saan nukkua ja kuunnella sun unissapuhumista. Sun kaa mä voin käydä puputreffeillä, kinkybileissä tai olla vaan tekemättä mitään.  Me ollaan brättiprinsessoj

Mä olen menneisyydessäni oppinut että elämänperustuksia ja tukiverkkoa ei voi rakentaa yhden asian varaan. Ja thank god, mä olen rakentanut elämäni niin, että yksi asia tai edes kaksi asiaa eivät voi romuttaa mun elämänperustuksia tai tukiverkkoa. PMMP:tä lainatakseni "Vittu jee!" Viime viikonloppuna asiat kärjistyivät ja lopputuloksena meidän "kinkyperhe" hajosi. Samalla myös mun välit mun ex-leluun katkesivat. Mä olen aika sanaton ja turta tän asian suhteen.  Mutta onneksi ainakin mun H:n välit säilyivät ja ollaan ehkä jopa läheisempiä nyt kuin aikaisemmin. Kaikella on tarkoituksensa ja muita kliseitä tähän väliin. Mulla on viime aikoina ollut motivaatio hukassa blogin suhteen ja muutenkin mulla on elämässäni nyt voimat loppu, eikä blogin kirjoittaminen ole mun ykkösprioriteetti. Yritän mahdollisimman pian löytää energiaa blogin kirjoittamiseen ja kirjoittaa postauksen jostakin muusta kuin "mun paskasta elämästä".

Mun elämä on jälleen siinä vaiheessa, että mun on aika luoda kuvaannollisesti nahkani. Tiesittekö muuten, että kaikki eläimet, mukaanlukien ihminen, luovat nahkansa ja että käärmeet ovat niitä harvoja, jotka irrottavat sen kerralla kokonaan? Mielenkiintoista, eikö? Erottiin lelun kanssa. Meidän eroon ei liity minkäänlaista draamaa tai riitaa, aika ei vaan ollut kypsä meidän kummankaan elämässä rakentaa minkäänlaista tiivistä suhdetta. Ollaan edelleen toisillemme tärkeitä ja aiotaan olla tulevaisuudessakin osana toistemme elämässä. Vaikka mun ja lelun suhde oli lyhyt, niin se on siltikin ollut ehdottomasti yksi elämäni merkityksellisimmistä suhteista. Ja mä olen kiitollinen niistä kaikista hyvistä hetkistä, joita sain kokea mun ja lelun suhteen aikana. Tällä hetkellä mun päässä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuka mä olen ja minkälaisia suhteita mä haluan jatkossa rakentaa? Mitä kaikkea mun tulevaisuus sisältää? Se on mysteeri, jota alan selvittämään.  Mä olen myös äärimmäisen ki