Tää teksti on oodi seksuaalisuudelle. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja se muuttuu ja kehittyy läpi elämän. Seksuaalisuus ja seksi ovat asioita, joita kenenkään ei kuuluisi joutua häpeämään. Seksuaalisuus on iso osa mun minäkuvaa. Ilman mun seksuaalisuutta mä en olisi minä. Mä olen ihmisenä seksi- ja kinpositiivinen ja haluan olla mukana rikkomassa stigmaa, joka on seksuaalisuuden ja seksin ympärillä. Mä kiinnostuin omasta seksuaalisuudestani jo nuorena ja mä olen aina pitänyt seksuaalisuutta mielenkiintoisena asiana, mutta kun tutustuin kinkyyteen niin mun seksuaalisuus heräsi eloon ja siitä tuli osa mun minuutta. Mä rakastan mun seksuaalisuutta. Mä rakastan panemista, mä rakastan orgasmeja, mä rakastan koskettamista ja mä rakastan kaikkea sitä mikä on osa mun seksuaalisuutta. Seksi on upea asia, eikä siinä ole yhtään mitään hävettävää. Viime viikonloppuna mun seksuaalisuus heräsi hetken tauon jälkeen jälleen eloon ja muistin kuinka voimaannuttavia asioita seksi ja seksuaalisuus mull

Mä olen viime ajat ollut saamaton kirjoittamisen suhteen. Mun nepsyaivot eivät ole ollut kovin yhteistyökykyisiä mun kanssa. Keskittymiskyvyttömyys ja ajatusten seilaaminen on joskus äärimmäisen rasittavaa. Sen takia tämäkin postaus tulee olemaan lyhyt ja vain sekavaa ajatustenvirtaa. Sori siitä. Mulla on asiat elämässä hyvin. Mulla on tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä mun elämässä. Mulla on mielekästä tekemistä ja asiat ovat paremmin kuin muutama kuukausi sitten. Siltikin hetkittäin mun mielen ja kehon valtaavat negatiiviset tunteet ja tunnen oloni levottomaksi. Hämmentävää. Sitten siihen asiaan minkä takia halusin kirjoittaa uuden postauksen. Mä olen löytänyt sielunkumppanin. Tai oikeastaan kolme sielunkumppania. Joskus sattuman kautta sun elämään löytää tiensä ne oikeat ihmiset. Ne ihmiset, jotka ovat sun vierellä jokaisena hetkenä. Ne ihmiset, jotka jakavat sun kanssa ilot ja surut. Ne ihmiset, jotka ovat sun rinnalla vaikka sä hajoaisit. Ne joille sä kelpaat juuri omana itsenäsi.

Kuvissa näkyy verta. Kuvat ovat otettu sessioissa, joissa kaikki ovat olleet tietoisia riskeistä (RACK). Kuvat ovat minun ottamia tai sessiopartnerini ottamia ja minulla on lupa julkaista kuvat. Mun suurin kink on veri, neulat ja muut terävät.  Mä olen teini-iästä lähtien rakastanut lävistyksiä ja tatuointeja sekä niiden ottamista. Olin teini-ikäisestä asti ollut tietoinen play piercingistä, mutta vasta keväällä 2019 pääsin kokeilemaan sitä ensimmäisen kerran. Ja se oli rakkautta ensi pistolla. Siitä lähtien neulat ja muut terävät ovat olleet erittäin vahvasti mukana mun kinkyelämässä. Neuloja. Rakastan neuloja. Niittejä. Tikkejä.  Rakastan niistä jääviä jälkiä. Rakastan ihon rikkomisesta johtuvaa verenvuotoa.  Rakastan sitä hetkeä kun neula lävistää ihon. Tikkejä. Mä pidän neulotuksessa monesta eri asioista - kivusta, estetiikasta, verestä. Arvista, jotka jäävät pitkäksi aikaa mun kehoon. Verenpurkaumista, joita neulat aiheuttavat. Neulat, terävät ja muu ihon rikkominen ei koskaan ole

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia niin mun tarkoitus ei ollut alkaa avautumaan mun ajatuksista ja tunteista liittyen mun siviilielämään. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että miksi en alkaisi kirjoittamaan tänne laajemminkin omasta elämästäni ja ajatuksistani. Mä olen kuitenkin ihminen, joka purkaa tunteitaan sanoittamalla ne. Joten jatkossa mun päiväkirjamaiset tunnepurkaukset ja ajatukset löytyvät tunnisteella "diary of the princess of chaos".  Syksy on täällä ja mun elämässä on asiat hyvin tällä hetkellä. Mulla on upeita ystäviä niin kinkyskenessä kuin sen ulkopuolella. Mä olen päässyt tutustumaan paremmin muutamiin mun kinky-ystäviin ja se on ollut aivan parasta. Mä olen löytänyt kauan kadoksissa olleen oman itseni jälleen ja mä näen tulevaisuuden valoisana. Mä olen itsevarmempi ja rohkeampi kuin koskaan ennen. Mä en ole enää se säälittävä, epävarma ja rikkinäinen varjo itsestäni, joka olin vielä kuukausi sitten. Mä olen innostunut uusista asioista - e

Kinkyskene.  Tuo paljon rakastettu, mutta myös paljon vihattu skene.  Monella meistä kinkyistä on jonkinlainen mielipide skenestä.  Vaikka mä olen ollut kinky koko ikäni, niin kinkyskenessä mä olen pyörinyt vasta hetken. Vuonna 2017 tein ensimmäistä kertaa tunnuksen BDSM-baariin. Syksyllä 2017 kävin myös elämäni ensimmäisissä kinkybileissä. Mutta vasta keväällä 2018 aloin liikkumaan aktiivisemmin skenessä. Kevät 2018 oli mulle muutenkin merkityksellinen kevät - mä aloin ymmärtämään omaa kinkyyttäni paremmin sekä hyväksyin omat fetissini. Keväällä 2018 mä myös solmin ensimmäiset merkitykselliset ihmissuhteet kinkyskenessä. Nykyisin pyörin aktiivisesti skenessä Tampereella ja häärään myös jonkin verran vapaaehtoisena Rsykkeen toiminnassa. Miitit ja bileet ovat lähes viikottainen aktiviteetti mun elämässä ja käyn myös säännöllisen epäsäännöllisesti bileissä ja miiteissä muissakin kaupungeissa.  Mitä skene merkitsee mulle?  Skene merkitsee mulle turvapaikkaa. Yhteisöä, jossa mä voin olla t